Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Meri Valkama: Sinun, Margot

Meri Valkama: Sinun, Margot

    Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä

    Meri Valkama: Sinun, Margot on vetävä lukuromaani, jota on vaikea laskea käsistään. Lukuisten näkökulmahenkilöiden ja aiheiden vuoksi romaanissa riittää tarttumapintaa. Suosittelen lukijoille, jotka rakastavat historiallisia romaaneja ja perhesuhteiden kuvausta.

    *Sinun, Margot on niin kehuttu, että en ehkä olisi edes jaksanut kiinnostua siitä ilman työpaikan lukupiiriä. ⁠Enkä muuten olisi saanut tätä käsiinikään, sillä kiitos Helsingin Sanomien arvion ja kirjallisuuspalkinnon kirjaston varausjono on ihan törkeä, ja kustantajaltakin on ollut painos loppu. Eri aikatasojen ja useiden kertojien vuoksi tätä olisi myös haastavaa kuunnella äänikirjana.⁠

    Sinun, Margotia voi kuvailla lukuromaaniksi, sillä siinä on todella imua. Lukupiirissämme joku tiesi kertoa, että Valkama on myös elokuvaohjaaja, ja jokainen luku onkin rakennettu taitavasti koukuttaen niin, että on pakko saada lisää. ⁠Yli viidestäsadasta sivusta huolimatta romaani on nopealukuinen, ja kauniisti kirjoitettu. Jotkut kohdat, kuten Margotin kirjeet, olivat omaan makuuni vähän turhankin sentimentaalisia. Samoin dialogi oli mielestäni vähän epäaitoa.⁠

    Oliko sittenkin niin, että elämän parhaat ja pahimmat asiat olivat joskus sama asia?

    Kirjassa on niin paljon näkökulmahenkilöitä ja aiheita, että sitä vaivaa melkein runsaudenpula. Lopulta kaikki henkilöt olivat muuten vähän epämiellyttäviä itsekkyydessään, mutta onhan ne hienosti rakennettu.⁠

    Kiinnostavinta romaanissa on se, miten DDR, sen ideologia ja vaikutus ihmisten identiteettiin on kuvattu. Tällaista en oo lukenut aiemmin, vertailukohtana tulee mieleen vain tv-sarja The Americans (joka on loistava).⁠

    Kiinnostavia ovat myös teoksen esittämät kysymykset ihmisen muistista, ja sen tapa käsitellä perhesuhteita. ⁠Päähenkilö Viljan uusperhe tuntui vähän päälleliimatulta ja tylsältä, enemmän olisin halunnut kuulla hänen suhteestaan omaan äitiin, mikä jäi mielestäni vähän hatarasti kuvatuksi. Koin että just se oli olennaista.⁠

    Nautinnollinen lukukokemus, suosittelen!

    Vesi laivojen ympärillä liikkui pieninä väreilevinä laineina, heijasti yllä roikkuvan taivaan kuin tuhannet pienet peilin sirpaleet. Samanlainen oli muisti, Vilja ajatteli, silppuisia pieniä peilin palasia, pelkkiä epäluotettavia heijastuksia menneestä.

    Meri Valkama: Sinun, Margot
    WSOY 2021

    Lisää kirja-arvioita Instagramissa @anniinasbooks!